Back from everywhere.

Huhhuijjaa. Tässä päässy vähän vierähtämään aikaa viimekerrasta kun kirjoitin, eikä se seuraava Israel-katkelmakaan oo mihinkään edistyny... Mutta oli pakko pitää paussia kirjottamisesta, koska alko tuntumaan kauheen väkinäiseltä. Mutta nyt on taas aika kasailla kuulumisia ja seikkailuja tänne!

Tähän kuukauden ajalle on tosiaan kerenny kertyä jos jonkinlaista hommaa, aina MM-tasola urheilusta, sairastamiseen ja työreissuun. Melkosta meininkiä voi pojat.

Let's do this.

Voisin tässä alottaa tuosta jo viimeksi hehkuttamastani huippu-urheilusta, eli osallistumisestani TTY:n isännöimiin Akateemisen kyykän MM-kisoihin Hervannassa 9.2.2013.

Kaikki alkoi siitä, kun itse suuri muinainen suursonni, ystäväni Mikko kyseli meikäläiseltä kesken koulupäivän, notta lähtisinkö pelaamaan kyykkää Mikon ja sen vaihtarikaveri Davidin joukkueeseen, koska niiltä puuttui kaksi pelaajaa :D Ei ihan kauheesti tarvinnu miettiä, ei muutakun Tuomakselle viestiä kuopioon, notta viikonloppuna mennään kyykkäämään ja kunnolla! Ja niinhän se Tuomaskin sieltä liittyi meidän joukkueeseen, joten kaikki oli valmiina viikonlopun suuria kisoja varten! Paitsi se Akateeminen osuus. Siiiiiiis... Alkoon vei itse kunkin tie!

Tuomas saapui perjantai-iltana junalla meikän luo valmiiksi, jotta oltaisiin jo aamulla valmiina suuntaamaan Herwoodiin, kun ei ollut varmuutta meidän peliaikataulusta vielä. Loppupeleissä meidän pelit alko vasta yheltä iltapäivällä, mutta ankara valmistautuminen alkoi jo aamukymmeneltä, ettei sen kummemmin erotuttaisi muusta porukasta liialla selväpäisyydellä!

Lopulta päästiin nyssellä Herwoodiin ja olihan siellä TTY:llä meisinkiä kerrakseen. osallistujia yli 2000 ja tunnelma kohdallaan! Viimein löydettiin Mikko ja David alueelta, eli joukkueemme Die letzte seilbahn(Viimeinen köysiratavaunu) oli koossa ja suunnattiin kohti meidän pelialuetta. Mehän tosiaan kilpailtiin ISE-sarjassa(I speak english) eli kaikki olisi englanniksi tuomareita myöten. Meidän joukkueen kyykkäkokemus lähenteli muutenkin jo nollaa, joten aika pohjilta lähdettiin mustina hevosina taistelemaan ISE-sarjan kuninkuudesta.

Meidän lohkossa oli vaan kaksi joukkuetta meidän lisäksi, joten jouduttiin pelaamaan molempia vastaan kahdesti. Alkusarjan pelit menikin yllättävän hyvin, parista kommelluksesta huolimatta.

Mitä nyt kapteenimme Mikko meinas tappaa muutaman katsojan heittämällä sen kartun kunnon kaaressa yleisöön ja tumppi onnistui kyykkäämään Mikon huonosti sijoitetun termarin tuhannen päreiksi. Sinne meni minttukaakaot sano Mikko siihen. Onneks meillä oli hyvät ja uskolliset kannattajajoukot!

Toisen joukkueen voitimme molemmissa peleissä ihan reippaasti, mutta toisessa parissa menikin tosi tiukalle kummankin voittaessa toisensa kerran ja heidän voitettua kanssa kahdesti saman kuin mekin, jolloin piste-ero ratkaisi lopulta jatkoonmenijän. En muista kuinka tiukalle meni lopulta pisteissä, mutta alle 5 pistettä taisi olla ero, joka vei meidän joukkueen quarter finalseihin ja kohti suurempaa kunniaa! HIT IT!

Kunnollista nestetankkausta ei missään nimessä unohdettu
päivän aikana, akateemisissa olosuhteissa kun oltiin ja loppua kohti se alkoi jo tuntua itse kunkin pelisuorituksissa :D

Quarter finalsseissa kohtasimme edellisen vuoden ISE-sarjan maailmanmestarit hieman hämärissä olosuhteissa, kaikin puolin. Pimeää, lumisade ja heikko keinovalo sekä uptight tuomari. Eka puolisko otettiin takkiin jonninverran, mutta toiselle puoliajalle lähdettiin taitelemaan vaikka osa joukkueesta olikin jo aivan kypsä hommaan :D Loppujenlopuksi hävittiin varmaan vaan parilla pisteellä. TOSIN meidän vastustaja huijasi ja potki meidän kyykkiä takasin sisään pelialueelle ja tuomari ei ottanu kuullakseen asiasta. Jokatapauksessa, vaikka tuli takkiin, niin koko päivä meni hyvässä seurassa, eeppisissä hetkissä, humalassa ja ennenkaikkea hyvässä urheiluhengessä! Ensivuonna uudestaan, joukkueella X, ja suosittelen kaikille muillekin, siis täysi-ikäisille :D Mieletön ja hulvaton tapahtuma kerrassaan!
PS. Lopputulos: Mikko ei päässyt iltaseiskalta baariin. Päätelkää itse :D

Noin viikko kyykkäkisojen jälkeen, tulin taas ittelle ominaiseen tyyliin kipeeks ja kuume oli herkullisesti viitisen päivää yli 40 asteen. Koska sairastuin keskellä viikkoa, lähdin suosiolla Oriveteen porukoille sairastamaan. Päälle vielä yskä ja nuha niin olikin koko pyhä kolminaisuus kasassa. Saattoi johtua ihan tuosta talvisesta lauantaipäivästä Herwoodissa tai sitten olin vaan saanut flunssan jostain.
Oli melkonen sairastus kyllä. Piti jo tuolloin kirjotella tänne, mutta ei ollu voimia siihenkään. Ne päivät menikin vaan sohvalla maatessa ja lääkkeitä vedellessä.


Uuh ihana somelainen rippileri.

Viimeisimpänä asiana tähän aikahaarukkaan mainittakoon edellisviikon työreissusta. Eli 23.2 suuntasin velipojan kanssa Oriveden seurakunnan talvirippileirille laittamaan ruokaa viikoksi. Suuntana oli Pello ja siellä oltiin Ritavalkean laskettelukeskuksen vieressä samannimisessä leirikeskuksessa. Matka oli kerrassaan pitkä ja tuskainen, bussin ahtauden ja aikaisen lähdön takia. Mutta kuskina perinteisesti luottomiehemme Mika! Leirin työntekijäkunnassa olisi kuitenkin mukavasti hyviä ystäviä ja ihania ihmisiä niinku Krista, Eve ja Emma :)

Bussi tosiaan oli ahdas, koska samaan aikaan eri paikassa pidettävä nuortenleiri kulki samalla bussilla, ja tyhjiä paikkoja ei kai oikeastaan ollut, ja matkatavaroita jouduttiin otamaan sisälle asti. yleensä meikäläinen on matkapahoinvoinnista kärsivä bussissa, mutta onneksi joku on keksinyt lääkkeen nimeltä postafen. Hallelujaa, sillä meikäläisen paikka oli bussin takimmaisessa rivissä.

Pysähdyksiä oli matkalla muutamia, mutta tärkein paussi oli Haaparannassa josta ostettiin ruokia rippileirille, sillä paljoa ei voitu ottaa mukaan Orivedeltä. Samalla pidettiin lounastauko. On muuten melkoista mennä kaupassa kärryjen kanssa ja pohtia paljonkohan sitä mitäkin tarvittisi että pärjätään päivään X asti. Miellyttävämpiakin kauppareissuja on tullu tehtyä joo. Päästiin kuitenkin ihmisten aikoihin loppuiltapäivästä Ritavalkeaan kun nuortenleiri jatkoi kohti Sodankylää ja Luostoa. Tuohon päivään ei mahtunukaan oikein muuta kuin iltapala ja sitten jo valmistauduttiinkin huomiseen päivään, tietäen, ettei meillä ollut muita mausteita kuin mitä leirikeskuksen kaapista löydettiin. Suolaa ja pippurisekoitusta. Meidän mausteet kun oli eksynyt nuortenleirin tavaroihin.

Suolalla ja pippurilla pärjättiin kuitenkin hyvin muutama päivä, kunnes köytiin taksilla Kristan kanssa täydennysostoksilla. Viikon ruokalista koostuikin enimmäkseen asiosta X plus pussimuusi plus salaatti, mutta kukaan ei valittanut ruuista ja kiitostakin tuli :)

Koko alkuviikko meni aika sumussa, eikä paljon jaksanut/tullut mentyä pihalle koko talosta, kunnes Krista sai väännettyä mut patikoimaan ulkosalle yhtenä iltana :) Oli mukavaa ja juteltiin kaikenlaisista asioista :) Plus myy(kitka) oli nolla ainakin kahesti Kristalla(kuvat) ja vähän väännettiin lumihangessa ja jaettiin lumipesuja :D Lumipesusta Krista oli kovin katkera vaikka ite ansaitsi mokoman :D

Emma oli yövahtina ja vieraili jatkuvasti keittiössä ja mun ja Antin huoneessa iltaisin pitelemässä seuraa kun muut teki jotain muuta tai jo nukkuivat ja me valvottiin :D Emman kanssa tuli taas kaikenlaista kohelletua leirillä joiden kuvamateriaalia en laita tänne, koska Emma vihais mua loputtomiin siitä :D Mutta mainittakoon että kakkukuvulla oli osuutta asiaan :DDD

Torstai oli virallisesti kunnon laskettelupäivä, vaikkakin leiriläiset lasketteli useampana päivänä siinä 50 metrin päässä Ritavalkeassa, mutta torstai oli varattu päivälle Ruotsissa, Svansteinin laskettelukeskuksessa, puolen tunnin ajomatkan päässä Pellosta. Svanstein on mukava ja rauhallinen laskettelukeskus ja oli tänä vuonna paremmassa kunnossa kuin viime vuonna. Meikäläinenkin siis lähti laskemaan mäkeä muun leirin kanssa, kun ei ollut ruokittavaa päivällä. Antti jäi leirikeskukseen ja lämmittäisi iltaruoan kun me tultaisi takaisin.

Vaikka vuosi sitten opettelin ite vähän lautailemaan Ritavalkeassa, niin päätin kuitenkin laskea suksilla Svansteinissa, koska niillä oon ihan hyvä ja varma laskija. Siellä sitten päivä laskettiin, milloin isommassa porukassa ja millon pienemmissä :) Nautittiin myös maukas hampurilaisateria siellä!


Loppujenlopuks laskin Even kanssa vähän ympäriinsä ja meillä oli hauskaa :P Evekin opetteli vasta viime talvena lautailemaan ja nyt se laski jo aivan huippuhyvin! Svansteinissa oli hyvä päivä ja sen tunsi taas luissaan :) Lopuksi Pellon S-marketin kautta leirikeskukseen ja ruoalle!

Loppuviikko meni taas heppoisessa sumussa ruokaa laittaen ja tiskaten. Leiri meni kauttaaltaan erinomaisesti, ainakin omaltani ja Antin osalta, mutta eipä muidenkaan kohdalla ongelmia pahemmin ollut, mitä nyt vähän flunssa pääsi iskemään muutamiin ihmisiin. Kaikki leiriläiset läpäisi loppukokeen kerrasta ja osa ei olisi halunnut lähteä takaisin ollenkaan :) Viimeisenä iltana saatiin vielä nähdä mahtavat revontulet! Paluumatka oli taas yhtä ahtautta ja väsymystä ja villejä keskusteluja/väittelyjä vähän mistä sattuu. :D Parhaat hetket paluumatkassa oli angstipurkkailu Emman kanssa ja se hetki kun sain sulkeuduttua muulta bussin kohinalta kuulokkeideni kanssa ja kuntelin taas tuokiollisen Swedish House Mafiaa! Ah, tuli oikein kylmiä väreitä kun palasi sen keikan tunnelmiin ja meininkeihin. parhautta<3

Oli ihan mukavaa taas palata keittiöhommiin näin tauon jälkeen vaihteeksi ja tietty se rahakin maistuu köyhälle opiskelijalle mitä töistä ansaitsee. Kiitos kaikille leirillä olleille!
Sunnuntai menikin koomassa ja illalla suuntasin taas Tampereelle, kerrankin poikkeuksellisen tyhjällä taajamajunalla. Ja fysiikan PART-kokeet lähestyy ja meikäläinen on jokseenkin kujalla. Että näillä eväillä mennään tähän hätään :)

Ja päivän loppumusiikkina Karsmolta tarttunut biisi: Clement Marfo & the frontline - Champion