Autumn resurrection.

Morjesta pöytään taas kaikille :D

Nyt päivälleen puolen vuoden(!) hiljaiselon jälkeen, nyt kun taas illat alkavat pimenemään ja lehdet putoilemaan puista, on tämänkin aika hypätä taas jaloilleen ja herätellä ruosteiset sormet kirjoittamaan soopaa tänne, edelleen samalla mallilla kuin ennenkin. Ehkä. Kouluhajoilua, ruokaa, ystäviä, seikkailuja, elämää, töitä, työmatkailua ja ties mitä muuta sheisseä! :D Wompatteja on tulevilla kilometreillä vielä tusinoittain. Beware!

En ala tässä yksityiskohtaisesti selittämään mitään erityistä seikkailua(HUPS. EPÄONNISTUIN),sun muuta, mutta yritän tiivistää tämän hiljaisen puolen vuoden tapahtumia jotenkuten :D

Tosiaan, akateemisen kyykän mm-kisoja muisteltiin viimeksi ja sen jälkeen on ollut kaikenlaista, mutta jotenkin kaikki tuntui niin toistavan itseään tässä blogissa, etten sitten ikinä vaivautunut skriivailemaan niitä tänne. Pitänee keksiä jotain uutta ja virkistävää/tyhjänpäiväisempää jaadaamista tänne.

Anyway, kevät meni vauhdilla ja aiemmin mainitut PART-kokeet meni päin seiniä. Siis ei läpäisyä niistä. Muutenkin koko kevään oli koulumotivaatio tosi alhaalla ja se näkyi myös meikäläisen koulunkäynnissä. Eikä sitä auttanut sekään fakta, että kevään yhteishaku alkoi ja AMK-kipinä heräili kummasti. Olin jo amisvuoden alkuvaiheessa katunut, että olisikohan sittenkin pitänyt suunnata korkeakouluun. Pitkän tuskailun jälkeen kuitenkin laitoin paperit vetämään kolmeen ammattikorkeakouluun. Kaksi hakua Tampereelle ja yksi Kuopioon.


Käytiin myös yllätysvastaanottamassa Jape takaisin luoksemme Helsinki-Vantaalla, Irlannin-vaihtovuoden päätyttyä!

Lopulta lumet sulivat pois ja kevätjuhlia päästiin viettämään ja juhlistamaan ammattiin valmistuneita ja ylioppineita, joiden joukossa oli monia ystäviä ja tietty oma velikulta Antti! Kesä oli alkanut ja vapaus koitti. Kesäksi osoitteeksi vaihtui oma huone porukoilla, Orivedellä!

Kesään kuului monta muuttujaa(Tai ainakin niin monta kun niitä saa Orivedeltä revittyä) :D Taksikuskeilua vaihtelevissa määrin, pääsykokeilua, reissuja Tampereelle vaihtelevassa seurassa, mökkireissuja, jäätelöä, kaljaa!, rippileiri Saarenmaalla, yhteishakutulosten jännittämistä, mutta ennenkaikkea YSTÄVIÄ! ja SEIKKAILUJA(mm. Asuntomessut ja Hobittimuutto!)!
Suurin muuttuja oli kuitenkin se, kun yhteishaun tulokset tulivat.

Olin siis Saarenmaalla, rippileirillä suorittamassa yövahdin virkaa, kun eräänä sateisena aamuna sain viestin äidiltä, että olin päässyt ammattikorkeakouluun. Kolmanteen hakuvaihtoehtooni tosin, joka oli Kuopiossa.

Kaksi ensimmäistä hakuvaihtoehtoa olivat TAMK:iin Tampereelle. Sitä päivää ei parantanut ainakaan se, että jäin 1. ja 2. hakutoiveestani vain yhden pisteen päähän( sen lisäksi että liukastuin märissä portaissa ja tulin ne selälläni alas..). Reaktioni viestiin: Voi paska(kirjaimellisesti). Olin toivonut Tapereelle pääsyä, jottei olisi tarvinnut muuttaa pois mukavasta yksiöstäni, mutta se näytti nyt valuvan kankkulan kaivoon.

No, ei auttanut itku markkinoilla. Otin Kuopion paikan vastaan, mutta jäin kuitenkin jonottamaan ensimmäistä hakutoivettani, varasijapaikan toivossa(varasijani oli 7.), sormet ristissä.

Tätä seurasi lopulta se, että elokuun vaihduttua kalenteriin, olin jo tehnyt vuokrasopimuksen KUOPAksen kanssa soluhuoneesta, in case asiat menisivät niinkuin näyttivät menevän. Tuossa vaiheessa jo piti olla ilmoitettuna opiskelupaikkojen hyväksymiset sunmuut, joten soitin TAMK:iin opintosiihteerille, josko peruutuspaikkoja oli tullut ja varasijoilta otettaisiin hakijoita.

Vastaus oli rankka: "Valitettavasti koulutusohjelma on täynnä, ja peruutuspaikkoja ei ole tulossa". Siis oli aika hyväksyä kohtalonsa ja valmistautua Kuopioon muuttamiseen. Olisi siellä ainakin Tuomas ja Hanna, joskin 5.hengen soluasunto epäilytti.

Sitten koitti eräs maanantai, vapaapäivä rankan taksikuskeiluviikon keskellä, jona olimme sopineet porukoiden kanssa, lähtevämme muuttamaan osaa tavaroistani Kuopioon, jotka oli edellisenä iltana laatikoitu Tampereella. And so we did. Tuntien ajamisen jälkeen, hain avaimen KUOPAksen toimistolta ja suuntasimme solulle.

Tehtiin pientä tutkailua yhteisten tilojen osalta ja olin jo kauhuissani miten epäsiisti ja oksettavan saastainen sen yleisilme oli, keittiön varsinkin. Kuolin henkisesti siihen paikkaanl. Mutta ei auttanut kuin hyväksyä tappionsa. Solulta ei pidä odottaa liikoja ei. (Tähän huomiona, että valitettavasti kuvamateriaalia ei ole tarjota, koska kamera olisi varmaan särkynyt mokoman saastan kuvaamisesta)

 Kannoimme kamat neljänteen kerrokseen meikäläisen huoneeseen ja juuri kun saatiin huonkalujen mitat soviteltua huoneeseen, meikäläisen puhelin soi. Meikäläiselle tuntematon numero soittaa.

Vastaan normaalisti:
-"Sampsa."
-"Täältä TAMK:ista moi! Olit jäänyt jonottamaan varasijapaikkaa meiltä tohon Kone- ja Tuotantotekniikan koulutusohjelmaan eikö?"
-"Juu-u"
-"No kuule nyt olis sillä lailla, että meillä olis sulle paikka varasijalta täällä Tampereella jos haluat sen ottaa vastaan, että mitenkäs on?"

INSTANTDEATHSHOCKPASKAHALVAUSJÄÄTYMISREAKTIOKALPENEMINEN

-"Tota, oota pikku hetki niin pidän pienen pikapalaverin noiden viisaampien kanssa tossa vieressä, jos vaan käy?"
-"Toki"

Hiljaisella äänellä silmät pyöreenä ilmotan porukoille että pääsin sittenkin TAMKiin, kysyvä ilme naamallani, johon ne vastaa suurinpiirtein huutmalla, että "OTA SE!".

-"Juu, tota otan mielelläni sen paikan vastaan kiitos vaan, tuli aikalailla viimesellä hetkellä meikäläisen kannalta, heh.."
-"Juu no tämä on sitten sillä selvä, niin minä laitan nuo paperit postiin sulle ja tervetuloa opiskelijaksi TAMKiin!"

END OF PHONECALL.

Tässäkohdin seuraa onnitteluhaleja porukoilta ja tyytyväisiä ilmeitä molemmin puolin. Olin silti hämilläni, koska tiesin, että Tampereenkämpän seuraavan vuokralaisen piti tulla kirjoittamaan vuokrasopparia seuraavana päivänä. Tähän porukat totesivat vaan kuitenkin, että eiköhän se järjesty ja niinhän se järjestyikin. Täällä istun nytkin onnellisena kirjoittamassa tätä. Olihan se ikävää perua se sopimuksen tekeminen viimehetkellä, mutta olen tässä itsekkäästi onnellinen omasta puolestani.

Totesimme, että eiköhän tämä ollut tässä, ja otettiin laatikot kantoon ja takaisin autonperään ja suunnaksi KUOPAksen toimisto, vain tunti sen jälkeen kun olin avaimen noutanut. Oli samalla palvelurouvalla ilme melkoinen, kun ilmoitin että palauttaisin tän avaimen ja voitaisiin purkaa tuo vuokrasopimus samalla.



Käytiin syömässä ja suunnattiin takaisin kohti kotoisaa Pirkanmaata ja tuotiin kamat vielä samalla reissulla takaisin kämpille :) Day well spent.

Matkalla oli tosi surrealistinen tunne, kun yritti vain käsittää mitä juuri oli tapahtunut. Vasta tätä kirjoittaessa sen huomaa oikeastaan, nyt kun koulua on käyty pari viikkoa. Voisin melkein sanoa, etten ole aiemmin ollut niin onnellinen ja helpottunut kuin sinä aurinkoisena iltapäivänä.

Tämä reissu tullaan jatkossa muistamaan legendoissa Hobittimuuttona, eli muuttona sinne ja takaisin!

Täten siis ammattikoulu, ja lentokoneasennuksen pk saivat jäädä taakse, ja kävin irtisanomassa itseni TREDU:sta samalla jättäen taakseni hienon koulutuslinjan ja luokallisen huikeita ihmisiä.

Luokka 12LE1, olette aina sydämessäni<3

Ja niin sitä ollaankin jo tässä päivässä, ensimmäinen virallinen opetusviikko Ammattikorkeakoulun ihmeellisessä maailmassa on takana. Hommaa on paljon ja infoa viisinkertaisesti käsiteltävänä ja muistettavana.
Odotan tulevia vuosia innolla, enkä voisi olla paljon kiitollisempi tuosta elokuun 5. päivän ihmeestä. Haluankin toivottaa hyvää kouluvuotta kaikille osallisille ja mukavaa syksyä sen myötä. Olkaa ahkeria!

- Sampsa

Loppumusiikit ei muuten katoa mihinkään! Tänään vuorossa:

Axwell - Center Of The Universe