No pain no gain. (Israel part 3)

Jatketaan taas Israelinmatkan löpinöitä! Vaikkakin jo hetken mietin ,että kirjoittaisin välillä arjen touhuiluista, mutta niitä ehkä viikonloppuna tjsp :)

1.1.2013 Jerusalem. Via Dolorosa - Itkumuuri

Aamu valkeni jälleen miellyttävän lämpimänä ja aurinkoisena, joka lupasi erinomaista säätä myös loppupäivälle, jonka viettäisimme melko tehokkaasti ulkona kävellen ja paikkoja kierrellen. Tiedossa olisi paljon nähtävää ja kuvattavaa. Päivän ohjelmana olisi kulkea Via Dolorosa, eli tuskien taival, toisinsanoen, oletetusti se tie, jota pitkin Jeesus olisi kantanut ristiään viimeisenä päivänään ja sen varrella olevat "tärkeät" paikat. Via Dolorosan lisäksi oli suunnitelmissa käydä Itkumuurilla ja mahdollisuuksien mukaan Kalliomoskeijassa.

Päivän eväsleivät olivat tuttuun tapaan pitaleipää hummus-täytteellä, tällä kertaa saimme tosin myös hedelmää sen lisäksi, eikä se yksinäinen banaani haitannut ollenkaan! Suuntasimme majapaikastamme läheiselle arabitorille, josta menisimme Jerusalemin vanhaankaupunkiin, arabitorin läheisestä Damaskos-portista. Arabitorilla oli vilkasta ja eläväistä ja aurinkoinen sää loi mukavasti tunnelmaa ja mieliala oli erinomainen :)



Olimme jo kohta pääsemässä Damaskos-portista sisään vanhaankaupunkiin, kun wild tractor appears. Voi pojat. No ei auttanut kuin väistää ja odottaa sen hidasta ohimenoa. Vanhakaupunki näytti yllättävyytensä ja jatkaisi sitä loppuun asti, milloin autojen ja milloin moottoripyörin kanssa. Vanhankaupungin alueella kun ei hirveästi tuntunut olevan varsinaisia liikennesääntöjä, ja vain muutamiin paikkoihin oli mahdollista päästä autolla, jolloin mopoilla ja muilla vastaavilla pienillä vekottimilla pääsi kulkemaan isompia basaarikujia.

Päästyämme traktorista eroon ja kunnolla selvemmille vesille, lähdimme metsästämään Via Dolorosan alkupistettä. Melko lyhyen kävelyn jälkeen tulikin vastaan kyltti kahden kadun risteyksessä.
Via Dolorosa. Suuntasimme katua pitkin ylöspäin hiljaksiin, katsellen ympäriinsä hiljaisen oloista katua, jolla Jeesuksen uskotaan kantaneen ristiään. Katu oli melko autio niin varhain aamupäivällä, eikä suurimmat turistimassat olleet vielä päässeet liikkeelle.

Noustessamme tietä pitkin, viereisestä kameraputiikista kajahti kovaan ääneen Maamme-laulu. Ilmeisesti putiikin pitäjä tunnisti meidät ja yritti näin haalia asiakkaita :D Päästyämme pienen mäennyppylän päälle katua pitkin, tajusimme ostamastamme opaslehtisestä saapuneemme Via Dolorosan varsinaiseen alkupaikkaan, jossa on nykyään muistaakseni Fransiskaaniluostari ja sen pihalla kaksi kappelia. Näiden kappelien väitetään olevan niillä paikoilla joissa Jeesus ruoskittiin ja kruunattiin orjantappurakruunulla.

Hetken viivyimme luostarin sisäpihalla, kunnes suuntasimme toiselle puolelle katua, jossa väitetään sijainneen pontius Pilatuksen palatsi, jonka pihalla Jeesus tuomittiin. Kyseisellä paikalla on nykyään arabeille tarkoitettu koulu :D Pilatuksen mestojen jälkeen suuntasimme vähän matkaa alaspäin pitääksemme evästauon, ja samalla ihmiset shoppailivat tuliaisia läheisistä kojuista/kaupoista. Voi sitä pitaleipää taas. Banaani pelasti kuitenkin vähäsen :P
Matka jatkui takaisin risteykseen josta olimme kääntyneet ylös. Via Dolorosa on muuten siitä hassu "nähtävyys", ettei siinä ole oikeastaan mitään alkuperäistä varmuudella. Nykyisen tien pinta on arviolta 6 metriä korkeammalla kuin Jeesuksen aikoihin, ja ristin tiehen liittyvien tapahtumien kohdalla, ja sanon, JOKAISEN tapahtuman oletetulla kohdalla, on suurinpiirtein jokin kappeli tai kirkko tai luostari. Yleensä eri kirkkokuntien edustamina. Ja se on vähän hämmentävää ja itsellä ainakin haittasi varsinaisesti teeman tunnelmaan pääsemistä.

Piipahdimme risteyksessä olevassa Armenialaisessa kirkossa laulamassa yhden laulun ja hiljentymässä muuten. Jatkoimme kuitenkin piakkoin hiljaksiin vanhankaupungin arabikorttelissa pitkin Via Dolorosaa kulkien kaikkien Via Dolorosan "asemien" kautta ja lähes joka kohdalla pysähtyen, kuunnellen opastamme Eevaa joka meille kertoi joka asemaan liittyvistä tapahtumista. Kivenpala johon jäi Jeesuksen kädenjälki hänen otettuaan seinästä tukea, paikka jossa Jeesus kaatui ensimmäisen kerran jne.. Olikohan 14 asemaa yhteensä?

Lopulta päädyimme paikkaan johon Via Dolorosa päättyy ja missä sijaitsee yksi väitetyistä Jeesuksen haudoista. Pyhän haudan kirkko. Kirkko jossa ainakin kolme tai neljä eri kirkkokuntaa taistelee suurimmasta esilläolosta. Kirkko on melko vaatimaton ulkoapäin, mutta sisältä melko hämyisä ja mahtipontinen ja sen katossa olevat ikkunat olivat vaikuttavat. Sisällä kirkossa, sen suurimmassa "salissa" on tämä väitetty Jeesuksen hauta, johon usko hiipui kun sen ensimmäisen kerran näin.

Kovin koristeellinen ja pröystäilevä, laatikkomainen pieni ja ahdas rakennellma, joka ei ainakaan vastannut meikäläisen käsitystä Jeesuksen haudasta. Jonotimme kuitenkin kuuliaisesti sen puoli tuntia päästäksemme käymään vuorollamme tuossa haudassa. Odotellessa saimme kuitenkin kuunnella mahtipontista ja kaunista urkumusiikkia joka ilmeisesti säesti jonkin edustavan kirkkokunnan messua viereisessä avoimessa salissa. Vuoromme tuli jossain vaiheessa ja meidät ohjattiin huolellisesti sisään ahtaaseen laatikkoon vain kuullaksemme 10 sekuntia myöhemmin, että meidän oli tultava jo ulos. Antikliimaksin multihuipentuman synnyttämä ärsytys oli melkoinen. Sisältäkin hauta oli kovin pröystäileä ja koristeellinen, eikä tuo kymmenen sekunnin aikaraja yhtään parantanut kokemusta. Keräännyimme kohtapuoliin kirkon ulkopuolella oleville portaille jossa otimme ryhmäkuvan ja huilitauon. Monien jalat olivat nyt jo aika väsyneet pitkähköstä ja hitaasta kävelystä. Tämä koski myös meikäläisen jalkoja. Päivä ei kuitenkaan ollut vielä päätöksessään.

Suuntasimme Pyhän haudan kirkolta kohti Länsimuuria, joka myös paremmin Itkumuurina tunnetaan. Melkein heti kirkolta lähdettyämme, näimme reissun ainoan Evankelis-Luterilaisen kirkon, ja sekin yllätykseksemme oli arabikristittyjen kirkko :o Itkumuurille ei ollut pitkä matka, vaikka sitä etsiessä vähän sompailtiinkin basaarikujilla. Eksytty ei kertaakaan vaan paikat löytyi melko helposti. Itkumuurille mentäessä yllätyin taas metallinpaljastimesta ja laukkujen läpivalaisusta, mutta sehän nyt toisaalta oli odotettavissa... Yleinen käytäntö ympäri Israelia, maan yleisen varautuneisuuden ja turvallisuustilanteen takia. Ja turvaksihan se on...

Itkumuuri oli vaikuttava näky ja todella helppo paikka päästä näkemään juutalaisten rukouskulttuuria hyvinkin läheltä. Miehille ja naisille oli rajattu omat rukousalueensa, ja muurin läheisyydessä tuli kaikkien pitää päähinettä tai suojata vaikka kädellä päälakensa :D Meidän ryhmän jäsenet olivat kukin tehneet omat rukuslappunsa, jätettäväksi muurin rakoon rukousen päätteeksi, kuten juutalaisillakin tapana on. Kävimme miesten kesken vähän sivummalla, eräässä sisätilassa jossa oli ilmeisesti paljon uskonnollista kirjallisuutta ja jossa myös monet rukoilivat ja lukivat Jumalan sanaa. Jotenkin itkumuurilla tuli hetkittäin tosi awkward ja turisti olo, kun ei selvästikään kuulunut sinne ja erottui mustavalkoiseen pukeutuneista juutalaisista kuin yö päivästä. Oli kuitenkin hieno kokemus. Jalat alkoivat jo huutaa hoosiannaa tässä vaiheessa, en todellakaan onnistunut valitsemaan parhaita mahdollisia kävelykenkiä reissuun... Kun kaikki olivat rukouksensa tehneet, annettiin ihmisille vapaus hajaantua turvaparinsa/porukalal omille teilleen, kun Kalliomoskeijaan menemisestä luovuttiin.

Nälkäkin alkoi jo kalvaa meikäläistä, sillä ei se pitaleipä ja banaani useampi tunti sitten syötynä kauaa lohduta isoa miestä. Onneksi Tuomas oli samoilla linjoilla ja lähdimmekin etsimään ruokaa, samalla kun suunnistaisimme ulos vanhastakaupungista. Melkein heti yhdet rappuset noustuamme osuimme alueelle jossa oli useita eri ruokapaikkoja, joista suurinpiirtein kävelimme lähimpään ja tilasimme. Tuomas söi kai muistaakseni schwarmaa?, muttei pitänyt siitä juurikaan. Itse nautiskelin falafeleistä pitaleivällä ja salaatilla. Falafelit yllättivät, lievällä mauttomuudellaan, mutta olivat silti jotenkin koukuttavan makuisia. Toisaalta, mikä uppopaistettu ei olisi hyvää? Tästä suuntasimme lähes oikopäätä kohti keskustaa, meikäläisen suuntavaiston johdattaessa meidän pienimuotoisen porukkamme suorinta tietä Jaffa-portille. Portilta menimme läheiselle ostoskadulle missä jakaannuimme hieman ja lähdimme Tuomaksen ja Reiskan kanssa kahville Jaffa-kadulle. Kahvin jälkeen menimme takaisin majapaikkaamme, jossa iltaruoka jo melkein odotti.

Meikäläisen loppuilta vierähtikin sitten yhteissessä olotilassa istuessa, kun ihmiset alkoivat kysellä jalkahieronnan ja niskahieronnan perään ja jonoa alkoi kertyä :P Oon edelleen äärimmäisen huvittunut mun hieronnan suosiosta, koska en koe olevani sen kummallisempi hieroja kun muutkaan. Onhan sitä toki mukavaa tehdä kun toiset tykkää :) Yö tuli ja niin kamalan muhkurainen tyynyni odotti sängylläni. Kirosin pari kertaa kunnes Zzzzz.

2.1.2013 Jerusalem - Wadi David - Kuollutmeri. Aurinkoinen sää ~24 astetta.

Tätä päivää oli odotettu :D Tänään mentäisiin katsomaan Daavidin lähteet ja uiskenelemaan kuolleessameressä! Bussitaksi oli tilattu jo edellisenä päivänä, joten se tuli noutamaan meidät suoraan meidän majapaikasta! Kuolleellemerelle ie aja oikeastaan kuin 25-30 minuuttai, mutta silloin jää länsirannan alueelle, joka ei ole suositeltavaa. Meidän matkanmme Ein Gendiin, vähän länsirannan ulkopuolella etelämpänä, kesti n. 50 minuuttia. Jerusalemista laskeutuminen kohti kuolluttamerta(-423 metriä merenpinnan alapuolella!) on melkoinen, kun korkeuseroa on melkein 1200 metriä.

Matkalla näimme beduiineja, aaseja, lampaita, kameleja ja komeita maisemia. Ajoimme myös ohi Qumranista, tunnetusta arkeologisesta löydöspaikasta, jonka suurinta löytöä kutsutaan kuolleenmeren kääröiksi. Oli joo tosi important sidenotefakta :D Jokatapauksessa, pääsimme perille Ein Gediin, Daavidin lähteille, rikottuamme kielimuurin kuljettajan kanssa joka ajoi vähän harhaan aluksi, mutta päästiinpähän perille kuitenkin!

Lähdimme seikkailemaan vuorien välissä olevaan laaksoon kohti lähteitä, kukin milläkin ryhmäkokoonpanolla ja omalla tahdillaan. Tarkoituksena oli rauhoittua ja lukea muutamia kohtia raamatusta samalla ja pohdiskella niitä, erämaan syleilyssä. Tätäkin rauhoittumista onnistui vallan tehokkaasti häiritsemään juuri meidän perään rämähtäneet laumat mölyäviä jenkkituristeja ja paikalliset ilmavoimat joiden hävittäjät lensivät vallan matalalla laakson yllä ajoittain.

Itse laakso oli vaikuttava ja seesteinen. Lämmintä riitti kun kallionseinämät hohkasivat lämpöä ja liikkumissuunta oli ylöspäin laakson muotojen takia. Laakson karut muodot höystettynä lähteistä  hiljalleen virtaavan veden ja pienen vehreyden kanssa teki niistä lyhyistä hiljaisista hetkistä lähes koskettavia. Vajaassa tunnissa kiersimme laaksoon tehdyn patikkalenkin jonka jälkeen palasimme reitin alkuun syömään eväitä. Pitaleipää siis! Mums. 

Saatuamme porukan kasaan, lähdettiin kävelemään läheisele yleiselle uimarannalle. Siis kuolleeseenmereen pulikoimaan! Itse ranta oli vähän karu ja en sitä ihan rannaksi oikeastaan kutsuisi, sillä oli se niin jyrkkä, kivinen ja kova rinne, että välillä piti katsoa askeleitaankin ihan kunnolla. Kelpasi kuitenkin meille, jotka emme koskaan olleet kuolleessameressä uineet. Jännitys tiivistyi kun ensimmäiset kahlasivat kivisessä rantavedessä kohti syvyyttä...

Ja kuin lattialle levälleen jätetyt legot sattuvat jalkapohjaan, niin myös polvisyvyydessä olleet isommat kivet, joille oli muodostunut terävistä suolakitestä suojakuori, joka ilomielin tuhoaisi jokaisen halukkaan jalat ja varpaat. Ai PRKL! Tietysti potkaisin itse ensimmäisenä niitä kiviä epähuomiossa ja sain pari mahtavaa haavaa oikean jalan varpaisiin :D Tästä oppineena jatkossa lilluin niiden kivien yli ennenkuin nousin vasta niiden jälkeen ylös :D  Ja kyllähän se suolavesi siinä avohaavassa vähän kirveli, muttei yhtään niin paljon kuin meitä oli varoitettu.
Ja se vesi oli suolaista! Suolapitoisuus on yli 30%, ja sitä meikäläisen huulelle meni pisara, joten pitihän sitä vähän maistaa... HYI.

Tosin jotkut tytöt joutuivat luovuttamaan aika pian, koska olivat sheivanneet juuri aamulla säärensä rantakuntoon. Ei tykännyt sääret suolavedestä ei.

Mutta kun pääsi pahimmista kivistä ohi ja syvempään, ei auvolla ollut vertaa! Aivan uskomaton tunne kun voit olla vedessä melkein missä asennossa tahansa, ja kellut siinä, kunhan painopiste on kohdallaan! Siis aivan mieletön tunne! Täydellinen vastapaino edellisen päivän rankalle kävelylle ja kipeille jaloille. Se pitää mennä vielä joskus uudestaan testaamaan!

Lähdimme jossain iltapäivällä takaisin Jerusalemiin ja majapaikkaamme. JA voi pojat kun mua väsytti. Torkuin bussissa melkein koko matkan Jerusalemiin. Oli tosi omituista, miten toisaalta niin kevyen päivän jälkeen saattoi olla niin poikki. Valitettavasti meikäläisen osa oli tänään olla ruokaryhmässä ja melkein heti takaisin päästyä, lähti ruokaryhmäläiset kauppaan hakemaan ruoka-aineita arabitorilta. Ruokaostoksilla oli hauskaa porukalla, vaikka meidän ruoka määräytyikin vähän ennalta edellisen päivän jämien takia, muttei se pahemmin haitannut. Ei olisi ainakaan liian haastavaa ruokaa tehtäväksi oudossa keittiössä. Se tosin vähän harmitti ettei ollut juuri muita mausteita kuin suola ja pippuri mutta pärjättiin ihan hyvin.

Illalla oli taas ihmisiä hierontajonossa, ja käytiin myöskin poikain kanssa kävelemässä illalla Jaffakadulla ja hakemassa Ben & Jerry's:iä mussutettavaksi majapaikkaan! Kaikin puolin mukava päivä jälleen kerran, ja sääkin oli suosinut meitä tähän asti. Väsymyksen määrä oli yli 9000 ja uni maistui huonosta tyynystä huolimatta.

* * *

Tällästä tänään ja sainpas kaksi päivää kerralla tuohon. Seuraavalla kerralla varmaan arkisempaa catch-uppia tiedossa tän matkakertomuksen vastapainoksi! Palataan taas!

Loppumusiikkina vähän rentouttavampaa Dubsteppiä!

Zeds Dead - Coffee Break

Memorial to the eight. (Israel part 2)

En onnistunut ihan tuossa parin päivän sisällä kirjottamisessa, mutta jos nyt irtoaisi paremmin tekstiä.
Jatkakaamme silti pakerrusta Israeliin suuntautuneen matkamme kertoilua tänne! Onwards!

31.12.2012 Jerusalem-Yad Hashmona

Uudenvuoden aattoaamu valkeni varhain ja miellyttävän lämpimänä ja aurinkoisena. Positiivista kaikkien niiden muhkuroiden ja pahkuroiden rinnalla, joita jouduin sietämään tyynyssäni. Hieman hitaasti nousi itse kukin sängystään, mutta saavuimme kaikki ajoissa keskuksessa tarjottavalle, vallan kattavalle ja maittavalle aamiaiselle. Reissun ensimmäiset eväsleivät oli joku jo ehtinyt väkertää, jotka jaettiin pareille kannettavaksi. Pian aamupalan jälkeen oli tiedossa reissun ensimmäinen retki, eli tutustumiskäynti Suomalaisten perustamalle kibbutsille Yad Hashmonaan. Niille, joille sana Kibbutsi ei soita kelloja, niin lyhykäisyydessään se meinaa vähän sellaista maanviljelyskommuunia. Kaikki on yhteistä ja kaikki tehdään pitkälti yhdessä jne.

Yad Hashmona on about 16 km Jerusalemista, erään kukkulan laella ja rinteillä. Kyseinen kibbutsi on aikanaan perustettu niiden kahdeksan suomesta natseille luovutetun juutalaisen muistoksi.
Yad Hashmona tarkoittaakin englanniksi, Memorial to the eight. Itse kibbutsilla ei enää viljellä juurikaan, vaan se toimii lähinnä hotellina/juhlapaikkana ja turistikohteena, varsinaisen muistotarkoituksensa lisäksi.
   Suuntasimmekin ensin Marian johdolla kohti vanhaa kaupunkia ja sen Jaffa-porttia, jonka luona turisti-info sijaitsi, ja josta saisimme tilattua bussin/taksin porukallemme. Päivänvalossa Jerusalemista kuoriutui kuin toinen paikka, verrattuna siihen mitä oli vähän nähnyt edellis-iltana taksista jo hämärän laskeuduttua. Päästyämme turisti-infoon, bussin tilaaminen ei tuottanut ongelmia, mutta saimme bussia jonkinaikaa odotella ja sillä välin ihmiset ihmettelivätkin ympäröivää maisemaa ja paikallista elämää.

Bussin kanssa oli hieman ongelmia lopulta, kun kuski ei ihan osannutkaan perille. Ainakaan ekalla yrittämällä. Pienen harha-ajon jälkeen löysimme onnellisesti perille ja sovittiin että kuski noutaisi meidät samasta paikasta sovittuun kelonaikaan(en tietenkään muista oikeita aikoja enää :D). Saimme alueelle erittäin hyvää englantia puhuvan oppaan, joka osasi hienosti kertoa paikan historiasta ja alkuperästä, sekä alueelle sijoittuneista raamatun tapahtumista. Oppaamme osasi myöskin erittäin hyvin siteerata raamattua sitä 

vaativissa tilanteissa/tarinoissa :P 

Yad Hashmona on paikka jossa sielu lepää.
Hyvällä maulla suunniteltu puutarhamainen ympäristö, suomalaiset hirsirakennukset, upeat maisemat ja meille siunaantunut hieno sää, teki vierailusta ikimuistoisen. Oli meinaa valtavan seesteinen olotila siellä :)

Nyt katotaan miten saan nää kuvat asettumaan tähän. Ei oo helppoo tän kanssa ei. Prkl.

Opastetun osuuden jälkeen jäätiin vielä hengailemaan ja nauttimaan viihtyisästä ympäristöstö hyvässä säässä ja syötiin ensimmäisen reissueväät! Ensimmäinen pitaleipä med hummus. Oli kieltämättä vähän pettymys kun hummusta hädintuskin huomasi siellä pitaleivän välissä, mutta toisaalta hyvä etti sitä ollut sellasta rahtikontillista laitettuna :D

Bussi saapui lopulta aivan ajallaan meitä hakemaan ja vei meidät takaisin Jaffa-portille. Sieltä itse kukin lähti liehumaan ympäri Jerusalemin keskustaa turvapariensa kanssa, samalla kun ensimmäiset ruokavastaavat lähtivät ruokaostoksille ja tekemään porukalle iltaruokaa. Homman nimi olisi siis reissun ajan, että joka päivä olisi tietyt vaihtuvat henkilöt jotka tekisivät ruokaa koko porukalle vuorollaan :) Päivän ruokaryhmä koostui aina kahdesta turvaparista :P

Jakaannuimme turvaparini Tuukan kanssa lyhyesti Jaffakadun kautta käymään majapaikassamme vähän syömässä välipalaa ja juomassa jonka jälkeen suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia ja Jaffa-porttia. Vanhan kaupungin alueelle pästyämme pätimme mennä tsekkaamaan tiiviin oloiset basaarikujat, joiden eksymisvaarallisuudesta Maria oli meitä varoittanut. Ja melko vilkkaita ja tiivitähän ne olivat paikoitellen!
   Jokapuolella toinen toistaan täydempiä turistikrääsäkojuja, mauste-, liha-, ja karkkikauppoja, korukauppoja ja falafel/kebab mestoja sunmuita. Eihän me tietysti kauas uskallettu lähteä, kun aikaakin oli rajallisesti. Kuitenkin vanhan kaupungin kujat olivat kovin viihtyisiä ja eläväisiä ja siellä oli kovin mukava seikkailla ympäriinsä! :) Kierreltyä aikamme, lähdimme takaisin kohti majapaikkaamme jossa pian tarjoiltaisiin iltaruoka. En muista yhtään mitä oli ruuaksi, mutta minään päivänä ei ollut huonoa ruokaa!


Loppuilta meni porukalla hengaillessa, sanajahtia pelatessa, matkapäiväkirjaa täydentäessä ja jutellessa :) Todistimme myös vuoden vaihtumista majapaikkamme parvekkeella hienossa ja mukavassa seurassa katsellen Jerusalemista kantautuvaa ilotulitusta. Herran vuosi 2013 oli alkanut joka toisi varmasti paljon uutta tullessaan! Yö koitti ja muhkurainen littanatyyny seuranani, pistettiin unta palloon, meidän tiiviin kodikkaassa poikien huoneessa.

Pahoitteluni, jätän tähän tälläkertaa ja LUPAAN kirjoittaa seuraavan postauksen nopeammin kuin tämän :D Tulee niin paljon settiä ja kuvia per päivä ettei viitti samaan tunkee montaa päivää :D

Ja on ollu mielettömän hauskaa kuulla positiivasta palautetta ihmisiltä jotka ootte lukenu mun turinoita :) En tiiä miten sitä kuvailis, mutta se saa hyvälle mielelle :D Kiitos :)

Ja loppumusiikki is back! Tänään tarjoillaan "vuoden vaihtumisen" teemassa bilemusaa!

Redfoo - Bring out the bottles

 

The hills of Judea (Israel part 1)

Shalom!

Kuten lupasin ennen vuodenvaihdetta, nyt on aika jakaa vähän meidän 19-henkisen seurakuntapoppoon Israelinmatkan satoa, sanojen ja kuvien muodossa :) Yritän laittaa niin paljon kuvia kuin niiden laatu ja relevanttius antaa myöten ton tekstin kanssa :D

29.12.2012, Orivesi-Helsinki-Istanbul.
Iltapäivällä lähdettiin uskollisen bussikuskimme Mikan kuskaamana tilausbussilla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa josta lentomme lähtisi kohti Istanbulia, tuota idän ja lännen kiisteltyä kohtauspaikkaa, jossa olisimme yötä hostellissa, ennen seuraavan päivän jatkolentoa Israeliin.

Bussimatka meni kivasti, ja monista ei vielä bussissa tuntunut siltä, että kahden vuoden rahankeruu-urakka oli tosissaan saamassa huipennuksensa seuraavan 12 päivän aikana. Itsestänikin tuntui, kuin millä tahansa muulla seurakunnan reissulla olisin ollut. Ei ollut edes mitään suuria odotuksia saati jännittämisiä. Oli kovin seesteinen olo, mutta kovin tyhjä samalla. En ajatellut ollenkaan, tuleeko siellä rakettia niskaan, iskeekö terroristit sunmuut, enkä oikein mitään muutakaan. Bssimatkan aikana kuunneltiin vähän yleisinfoa Israelsta ja matkan aikana tehtävistä retkistä, mutta se ei tuntunut vaikuttavan monenkaan tuntoihin vielä.


Ruokataukoa pidettiin Linnatuulessa josta paahdettiin suoraan Hki-Vantaalle. Lentokentällä menimme melkein suorilta Check-In:iin ja toivoimme että kaikkien laukut tulisivat laukkuhihnalle Istanbulissa, jossa tarvitsisimme niitä yöpymisen yhteydessä. Sitten valuttiin turvatarkastusten läpi kansainväliselle alueelle, missä sitten lenota odotellessa hetken pyörimme duty-free putiikeisssa. Duty-freestä lähtiessä meikäläinen haisi joltain Dieselin naisten tuoksulta, kiitos Miljan ei niin pienen yllätyssuihkauksen >:)
Lentomme oli Helsingin päässä vähän myöhässä, mutta pian pääsimme jo matkaan Turkish Airlinesin Boeing 737-800 koneella.

Koneessa tarjoiltiin vallan maittavaa ruokaa lennon aikana ja missään ei ruoan kohdalla ollut valittamista. Ei ollu mikään Tampereen ateria! Lento meni aika leppoisasti välillä musiikkia kuunnellen ja jutellen Emman kanssa :) Sitten olikin jo laskeutumisen aika, joka muistutti lähinnä vähän paremman luokan vuoristorataa nopan laskeutumisen, sivutuulen ja turbulenssin ansiosta :D Tähän kohtaan pienehkö kouluaiheinen huomio, että oli kohtuu hauskaa olla lentokoneessa, nyt kun koulun ansiosta ymmärtää huomattavasti enemmän sen toiminnasta ja mihin monia asioita tarvitaan!

Turkissa ei ollut ihan niin lämmintä kuin muinoin vuonna 2001 kun siellä kävin ensimmäisen kerran. Silloin oli tosin kesä, ettäh.. No, kyllä se 10 plusastetta kelpasi ihan hyvin kun muisteli suomessa olleita pakkasia ja lunta. Hyi. Passintarkastusten jälkeen odoteltiinkin sitten meidän ryhmän laukkuja saapuvaksi hihnalle, ja meidän laukut tulikin aika nopeasti. Paitsi Hepan laukku :D Myöhempien selvittelyjen jälkeen selvisi että se oli mennyt suoraan Tel Aviviin jonne vasta seuraavana päivänä lentäisimme. Meitä onneksi odotti kentällä bussikuljetus hostelliimme, aivan kuuluisan moskeijan Hagia Sofian lähelle. Sama kuljetus hoitaisi meidät myös takaisin kentälle aamulla. Pääsimme varsin myöhään hostellille, joten juuri mitään ei ehtinyt siinä tekemään, muutakuin menemään nukkumaan.

30.12.2012 Istanbul-Tel Aviv-Jerusalem

Aamu valkeni varsin pian, lämpimästi nukutun yön jälkeen. Meikäläinen sai kunnian nukkua patterin vieressä, jolloin ei kahdeksan hengen miehiä täynnä olevassa huoneessa tarvinnut peittoa voidakseen nukkua. Trooppinen ilmasto on kohtuullisen lievä ilmaus ilmanlaadusta aamulla :D Hostellissa oli meillä maittava ja hyvä aamiainen jonka jälkeen jo bussi noutikin meidät takaisin Atatürkin lentokentälle.

Kentällä kaikki sujui hyvin ja lentokin lähti ajallaan kohti Tel Avivia. Ruoka oli tälläkin lennolla erinomaista. Oli tosin outoa että vain reilun kahden tunnin mittaisella lennolla tarjoiltiin lounas, mutta ei meistä kukaan sitä pahakseen laittanut! Ruoka ennen kaikkea! Tällä lennolla käytössä ollut kone oli myöskin malliltaan 737-800, mutta uudemmalla sisustalla, sillä jokaisella paikalla oli oma "viihdekeskus" jossa oli interaktiivisia pelejä kuten shakki, sekä elokuvia ja tv-sarjoja joita katsoa. Lento meni sukkelaan
syödessä ja jutellessa ihmisten kanssa.

Vieläkään ei tuntunut oikein miltään. Se oikeastaan oli aika häiritsevää, ettei kahden vuoden puurtaminen ja sen tavoitteen konkretisoituminen tuntunut missään.
Laskeutuminen Ben Gurionin kentälle Tel aviviin meni ilmeisen pehmeästi, sillä meikäläisellä ei ollut siitä mitään käsitystä kuin vasta kun kone jarrutti rajusti kiitoradalla. Meikäläinen oli nukahtanut napit korvilla autuaasti. Herätessä paineentasaus teki hieman kipeää korvissa, mutta siitä selvittiin vallan helposti.

Pian päästiinkin koneesta jo kohti passintarkastuksia jonne oli pieni minimaraton käveltävänä. Se ei kuitenkaan haitannut juuri, sillä Ben Gurionin kenttä oli todella hieno ja lämminhenkinen. Erittäin miellyttävä arkkitehtuuri sanoisin. Kun lopulta päästiin passintarkastuksiin jonottamaan, ei tuntunut jonolla olevan loppua. Eri ihmisiltä kyseltiin erilaisia kysymyksiä passintarkastuksen yhteydessä, jotka tietty ovat turvatoimia, mutta vähän hidastavat ja hankaloittavat prosessia. Toisaalta se on kaikkien turvaksi, joten valittaminen on vähän turhaa. Porukka pääsi vähän vaiheittain odottelemaan meidä laukkuja ja kun viimeiset saapuivat laukkuhihnalle, oli kaikkien laukut jo tulleet, myös Hepan laukku :D Osa teki vielä rahanvaihtoja, mutta pian jo päästiin ulos kentältä ja kohti Jerusalemia.

Tosin, Jerusalemiin pääseminen vei oman aikansa. Onneksi kuitenkin pienehkön odottelun jälkeen, pääsi porukkamme kahtiajakautuneena eri tilatakseilla samaan osoitteeseen, eikä ollut edes kallista. Matkaakin oli vain 65 kilometriä, joka meni sopivan vauhdikkaasti, hienoja maisemia ja auringonlaskua katsellessa.
Oli kuitenkin jo pimeää kun meidän puoliryhmä pääsi perille kohteeseemme, Suomen Lähetysseuran talolle osoitteessa Shivtei Israel 25, joka osoittaui seuraavana aamuna olvean aivan ydinkeskustan vieressä, kuinka hienoa! Siellä asuisimme aika monta päivää :D

Pääsimme sisälle ja paikan johtajana toimivan Marian esittelyiden jälkeen jakauduimme huoneisiin. Poikia meidän reissussa oli kokonaisuutena kahdeksan, mutta meidät ohjattiin kuuden hengen huoneeseen :D Se oli kyllä jo ennestään tiedossa, ja tietyt henkilöt oli varautunut nukkumaan lattialla patjoilla. Patjojen laittamisen jälkeen avointa lattiatila oli ehkä n. 2 neliömetriä, jota myöhemmin peitti varsin tehokkaasti milloin kenenkin tavara tai vaate :D

Vähän majoittumisen jälkeen lähdimme vielä käymään läheisellä Arabitorilla Marian johdolla ja ostimme seuraavan päivän eväitä ja ruokia. Tästä ostosreissusta alkoi eräänlainen vitsaus, jonka ansiosta en varmaan syö pitkään aikaan pitaleipää tai hummusta. Niitä kahta meinaan syötiin sitten joka päivä ja varmaan joka aterialla, että nyt niätä kahta elintarviketta tulee korvista ja sieraimista :D Kuitenkin, ostimme poikien kesken nakkeja arabitorin ruokakaupasta ja laitoimme niitä pitaleivän väliin. Alkuperäinen ajatus oli syödä Hot Dogeja, mutta pitaleipä sai toimia korvikkeena. Myöhään illalla pidettiin yhteinen jutustelu/lauluhetki ja käytiin läpi suraavan päivän aikatauluja ja suunnitelmia. Siitä suunnattiin nukkumaan mukavasti kerrossänkyihin ja lattioille. Tai no, toiset mukavasti ja minä vähemmän mukavasti. Vitsaus nro.2 oli kuin isku niskaan. Tämä vitsus oli huono tyyny...

Valitettavasti menee niin myöhäiseksi kirjoittelu tänään, että jätän tämän osan tähän ja jatkan lähipäivinä seuraavan osan kanssa, mahdollisimman pian tietty. Ei kukaan jaksa ikinä odottaa Aku Ankoissakaan olevien jatkosarjojen seuraavaa osaa kokonaista viikkoa!

Poikkeuksellista, toinen postaus putkeen jossa ei oo loppumusiikkia... Palaillaan ihmiset!