Kuten lupasin ennen vuodenvaihdetta, nyt on aika jakaa vähän meidän 19-henkisen seurakuntapoppoon Israelinmatkan satoa, sanojen ja kuvien muodossa :) Yritän laittaa niin paljon kuvia kuin niiden laatu ja relevanttius antaa myöten ton tekstin kanssa :D
29.12.2012, Orivesi-Helsinki-Istanbul.
Iltapäivällä lähdettiin uskollisen bussikuskimme Mikan kuskaamana tilausbussilla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa josta lentomme lähtisi kohti Istanbulia, tuota idän ja lännen kiisteltyä kohtauspaikkaa, jossa olisimme yötä hostellissa, ennen seuraavan päivän jatkolentoa Israeliin.
Bussimatka meni kivasti, ja monista ei vielä bussissa tuntunut siltä, että kahden vuoden rahankeruu-urakka oli tosissaan saamassa huipennuksensa seuraavan 12 päivän aikana. Itsestänikin tuntui, kuin millä tahansa muulla seurakunnan reissulla olisin ollut. Ei ollut edes mitään suuria odotuksia saati jännittämisiä. Oli kovin seesteinen olo, mutta kovin tyhjä samalla. En ajatellut ollenkaan, tuleeko siellä rakettia niskaan, iskeekö terroristit sunmuut, enkä oikein mitään muutakaan. Bssimatkan aikana kuunneltiin vähän yleisinfoa Israelsta ja matkan aikana tehtävistä retkistä, mutta se ei tuntunut vaikuttavan monenkaan tuntoihin vielä.
Ruokataukoa pidettiin Linnatuulessa josta paahdettiin suoraan Hki-Vantaalle. Lentokentällä menimme melkein suorilta Check-In:iin ja toivoimme että kaikkien laukut tulisivat laukkuhihnalle Istanbulissa, jossa tarvitsisimme niitä yöpymisen yhteydessä. Sitten valuttiin turvatarkastusten läpi kansainväliselle alueelle, missä sitten lenota odotellessa hetken pyörimme duty-free putiikeisssa. Duty-freestä lähtiessä meikäläinen haisi joltain Dieselin naisten tuoksulta, kiitos Miljan ei niin pienen yllätyssuihkauksen >:)Lentomme oli Helsingin päässä vähän myöhässä, mutta pian pääsimme jo matkaan Turkish Airlinesin Boeing 737-800 koneella.
Koneessa tarjoiltiin vallan maittavaa ruokaa lennon aikana ja missään ei ruoan kohdalla ollut valittamista. Ei ollu mikään Tampereen ateria! Lento meni aika leppoisasti välillä musiikkia kuunnellen ja jutellen Emman kanssa :) Sitten olikin jo laskeutumisen aika, joka muistutti lähinnä vähän paremman luokan vuoristorataa nopan laskeutumisen, sivutuulen ja turbulenssin ansiosta :D Tähän kohtaan pienehkö kouluaiheinen huomio, että oli kohtuu hauskaa olla lentokoneessa, nyt kun koulun ansiosta ymmärtää huomattavasti enemmän sen toiminnasta ja mihin monia asioita tarvitaan!
Turkissa ei ollut ihan niin lämmintä kuin muinoin vuonna 2001 kun siellä kävin ensimmäisen kerran. Silloin oli tosin kesä, ettäh.. No, kyllä se 10 plusastetta kelpasi ihan hyvin kun muisteli suomessa olleita pakkasia ja lunta. Hyi. Passintarkastusten jälkeen odoteltiinkin sitten meidän ryhmän laukkuja saapuvaksi hihnalle, ja meidän laukut tulikin aika nopeasti. Paitsi Hepan laukku :D Myöhempien selvittelyjen jälkeen selvisi että se oli mennyt suoraan Tel Aviviin jonne vasta seuraavana päivänä lentäisimme. Meitä onneksi odotti kentällä bussikuljetus hostelliimme, aivan kuuluisan moskeijan Hagia Sofian lähelle. Sama kuljetus hoitaisi meidät myös takaisin kentälle aamulla. Pääsimme varsin myöhään hostellille, joten juuri mitään ei ehtinyt siinä tekemään, muutakuin menemään nukkumaan.
30.12.2012 Istanbul-Tel Aviv-Jerusalem
Aamu valkeni varsin pian, lämpimästi nukutun yön jälkeen. Meikäläinen sai kunnian nukkua patterin vieressä, jolloin ei kahdeksan hengen miehiä täynnä olevassa huoneessa tarvinnut peittoa voidakseen nukkua. Trooppinen ilmasto on kohtuullisen lievä ilmaus ilmanlaadusta aamulla :D Hostellissa oli meillä maittava ja hyvä aamiainen jonka jälkeen jo bussi noutikin meidät takaisin Atatürkin lentokentälle.Kentällä kaikki sujui hyvin ja lentokin lähti ajallaan kohti Tel Avivia. Ruoka oli tälläkin lennolla erinomaista. Oli tosin outoa että vain reilun kahden tunnin mittaisella lennolla tarjoiltiin lounas, mutta ei meistä kukaan sitä pahakseen laittanut! Ruoka ennen kaikkea! Tällä lennolla käytössä ollut kone oli myöskin malliltaan 737-800, mutta uudemmalla sisustalla, sillä jokaisella paikalla oli oma "viihdekeskus" jossa oli interaktiivisia pelejä kuten shakki, sekä elokuvia ja tv-sarjoja joita katsoa. Lento meni sukkelaan
syödessä ja jutellessa ihmisten kanssa.
Vieläkään ei tuntunut oikein miltään. Se oikeastaan oli aika häiritsevää, ettei kahden vuoden puurtaminen ja sen tavoitteen konkretisoituminen tuntunut missään.Laskeutuminen Ben Gurionin kentälle Tel aviviin meni ilmeisen pehmeästi, sillä meikäläisellä ei ollut siitä mitään käsitystä kuin vasta kun kone jarrutti rajusti kiitoradalla. Meikäläinen oli nukahtanut napit korvilla autuaasti. Herätessä paineentasaus teki hieman kipeää korvissa, mutta siitä selvittiin vallan helposti.
Pian päästiinkin koneesta jo kohti passintarkastuksia jonne oli pieni minimaraton käveltävänä. Se ei kuitenkaan haitannut juuri, sillä Ben Gurionin kenttä oli todella hieno ja lämminhenkinen. Erittäin miellyttävä arkkitehtuuri sanoisin. Kun lopulta päästiin passintarkastuksiin jonottamaan, ei tuntunut jonolla olevan loppua. Eri ihmisiltä kyseltiin erilaisia kysymyksiä passintarkastuksen yhteydessä, jotka tietty ovat turvatoimia, mutta vähän hidastavat ja hankaloittavat prosessia. Toisaalta se on kaikkien turvaksi, joten valittaminen on vähän turhaa. Porukka pääsi vähän vaiheittain odottelemaan meidä laukkuja ja kun viimeiset saapuivat laukkuhihnalle, oli kaikkien laukut jo tulleet, myös Hepan laukku :D Osa teki vielä rahanvaihtoja, mutta pian jo päästiin ulos kentältä ja kohti Jerusalemia.
Tosin, Jerusalemiin pääseminen vei oman aikansa. Onneksi kuitenkin pienehkön odottelun jälkeen, pääsi porukkamme kahtiajakautuneena eri tilatakseilla samaan osoitteeseen, eikä ollut edes kallista. Matkaakin oli vain 65 kilometriä, joka meni sopivan vauhdikkaasti, hienoja maisemia ja auringonlaskua katsellessa.
Oli kuitenkin jo pimeää kun meidän puoliryhmä pääsi perille kohteeseemme, Suomen Lähetysseuran talolle osoitteessa Shivtei Israel 25, joka osoittaui seuraavana aamuna olvean aivan ydinkeskustan vieressä, kuinka hienoa! Siellä asuisimme aika monta päivää :D
Pääsimme sisälle ja paikan johtajana toimivan Marian esittelyiden jälkeen jakauduimme huoneisiin. Poikia meidän reissussa oli kokonaisuutena kahdeksan, mutta meidät ohjattiin kuuden hengen huoneeseen :D Se oli kyllä jo ennestään tiedossa, ja tietyt henkilöt oli varautunut nukkumaan lattialla patjoilla. Patjojen laittamisen jälkeen avointa lattiatila oli ehkä n. 2 neliömetriä, jota myöhemmin peitti varsin tehokkaasti milloin kenenkin tavara tai vaate :DVähän majoittumisen jälkeen lähdimme vielä käymään läheisellä Arabitorilla Marian johdolla ja ostimme seuraavan päivän eväitä ja ruokia. Tästä ostosreissusta alkoi eräänlainen vitsaus, jonka ansiosta en varmaan syö pitkään aikaan pitaleipää tai hummusta. Niitä kahta meinaan syötiin sitten joka päivä ja varmaan joka aterialla, että nyt niätä kahta elintarviketta tulee korvista ja sieraimista :D Kuitenkin, ostimme poikien kesken nakkeja arabitorin ruokakaupasta ja laitoimme niitä pitaleivän väliin. Alkuperäinen ajatus oli syödä Hot Dogeja, mutta pitaleipä sai toimia korvikkeena. Myöhään illalla pidettiin yhteinen jutustelu/lauluhetki ja käytiin läpi suraavan päivän aikatauluja ja suunnitelmia. Siitä suunnattiin nukkumaan mukavasti kerrossänkyihin ja lattioille. Tai no, toiset mukavasti ja minä vähemmän mukavasti. Vitsaus nro.2 oli kuin isku niskaan. Tämä vitsus oli huono tyyny...
Valitettavasti menee niin myöhäiseksi kirjoittelu tänään, että jätän tämän osan tähän ja jatkan lähipäivinä seuraavan osan kanssa, mahdollisimman pian tietty. Ei kukaan jaksa ikinä odottaa Aku Ankoissakaan olevien jatkosarjojen seuraavaa osaa kokonaista viikkoa!
Poikkeuksellista, toinen postaus putkeen jossa ei oo loppumusiikkia... Palaillaan ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti