No pain no gain. (Israel part 3)

Jatketaan taas Israelinmatkan löpinöitä! Vaikkakin jo hetken mietin ,että kirjoittaisin välillä arjen touhuiluista, mutta niitä ehkä viikonloppuna tjsp :)

1.1.2013 Jerusalem. Via Dolorosa - Itkumuuri

Aamu valkeni jälleen miellyttävän lämpimänä ja aurinkoisena, joka lupasi erinomaista säätä myös loppupäivälle, jonka viettäisimme melko tehokkaasti ulkona kävellen ja paikkoja kierrellen. Tiedossa olisi paljon nähtävää ja kuvattavaa. Päivän ohjelmana olisi kulkea Via Dolorosa, eli tuskien taival, toisinsanoen, oletetusti se tie, jota pitkin Jeesus olisi kantanut ristiään viimeisenä päivänään ja sen varrella olevat "tärkeät" paikat. Via Dolorosan lisäksi oli suunnitelmissa käydä Itkumuurilla ja mahdollisuuksien mukaan Kalliomoskeijassa.

Päivän eväsleivät olivat tuttuun tapaan pitaleipää hummus-täytteellä, tällä kertaa saimme tosin myös hedelmää sen lisäksi, eikä se yksinäinen banaani haitannut ollenkaan! Suuntasimme majapaikastamme läheiselle arabitorille, josta menisimme Jerusalemin vanhaankaupunkiin, arabitorin läheisestä Damaskos-portista. Arabitorilla oli vilkasta ja eläväistä ja aurinkoinen sää loi mukavasti tunnelmaa ja mieliala oli erinomainen :)



Olimme jo kohta pääsemässä Damaskos-portista sisään vanhaankaupunkiin, kun wild tractor appears. Voi pojat. No ei auttanut kuin väistää ja odottaa sen hidasta ohimenoa. Vanhakaupunki näytti yllättävyytensä ja jatkaisi sitä loppuun asti, milloin autojen ja milloin moottoripyörin kanssa. Vanhankaupungin alueella kun ei hirveästi tuntunut olevan varsinaisia liikennesääntöjä, ja vain muutamiin paikkoihin oli mahdollista päästä autolla, jolloin mopoilla ja muilla vastaavilla pienillä vekottimilla pääsi kulkemaan isompia basaarikujia.

Päästyämme traktorista eroon ja kunnolla selvemmille vesille, lähdimme metsästämään Via Dolorosan alkupistettä. Melko lyhyen kävelyn jälkeen tulikin vastaan kyltti kahden kadun risteyksessä.
Via Dolorosa. Suuntasimme katua pitkin ylöspäin hiljaksiin, katsellen ympäriinsä hiljaisen oloista katua, jolla Jeesuksen uskotaan kantaneen ristiään. Katu oli melko autio niin varhain aamupäivällä, eikä suurimmat turistimassat olleet vielä päässeet liikkeelle.

Noustessamme tietä pitkin, viereisestä kameraputiikista kajahti kovaan ääneen Maamme-laulu. Ilmeisesti putiikin pitäjä tunnisti meidät ja yritti näin haalia asiakkaita :D Päästyämme pienen mäennyppylän päälle katua pitkin, tajusimme ostamastamme opaslehtisestä saapuneemme Via Dolorosan varsinaiseen alkupaikkaan, jossa on nykyään muistaakseni Fransiskaaniluostari ja sen pihalla kaksi kappelia. Näiden kappelien väitetään olevan niillä paikoilla joissa Jeesus ruoskittiin ja kruunattiin orjantappurakruunulla.

Hetken viivyimme luostarin sisäpihalla, kunnes suuntasimme toiselle puolelle katua, jossa väitetään sijainneen pontius Pilatuksen palatsi, jonka pihalla Jeesus tuomittiin. Kyseisellä paikalla on nykyään arabeille tarkoitettu koulu :D Pilatuksen mestojen jälkeen suuntasimme vähän matkaa alaspäin pitääksemme evästauon, ja samalla ihmiset shoppailivat tuliaisia läheisistä kojuista/kaupoista. Voi sitä pitaleipää taas. Banaani pelasti kuitenkin vähäsen :P
Matka jatkui takaisin risteykseen josta olimme kääntyneet ylös. Via Dolorosa on muuten siitä hassu "nähtävyys", ettei siinä ole oikeastaan mitään alkuperäistä varmuudella. Nykyisen tien pinta on arviolta 6 metriä korkeammalla kuin Jeesuksen aikoihin, ja ristin tiehen liittyvien tapahtumien kohdalla, ja sanon, JOKAISEN tapahtuman oletetulla kohdalla, on suurinpiirtein jokin kappeli tai kirkko tai luostari. Yleensä eri kirkkokuntien edustamina. Ja se on vähän hämmentävää ja itsellä ainakin haittasi varsinaisesti teeman tunnelmaan pääsemistä.

Piipahdimme risteyksessä olevassa Armenialaisessa kirkossa laulamassa yhden laulun ja hiljentymässä muuten. Jatkoimme kuitenkin piakkoin hiljaksiin vanhankaupungin arabikorttelissa pitkin Via Dolorosaa kulkien kaikkien Via Dolorosan "asemien" kautta ja lähes joka kohdalla pysähtyen, kuunnellen opastamme Eevaa joka meille kertoi joka asemaan liittyvistä tapahtumista. Kivenpala johon jäi Jeesuksen kädenjälki hänen otettuaan seinästä tukea, paikka jossa Jeesus kaatui ensimmäisen kerran jne.. Olikohan 14 asemaa yhteensä?

Lopulta päädyimme paikkaan johon Via Dolorosa päättyy ja missä sijaitsee yksi väitetyistä Jeesuksen haudoista. Pyhän haudan kirkko. Kirkko jossa ainakin kolme tai neljä eri kirkkokuntaa taistelee suurimmasta esilläolosta. Kirkko on melko vaatimaton ulkoapäin, mutta sisältä melko hämyisä ja mahtipontinen ja sen katossa olevat ikkunat olivat vaikuttavat. Sisällä kirkossa, sen suurimmassa "salissa" on tämä väitetty Jeesuksen hauta, johon usko hiipui kun sen ensimmäisen kerran näin.

Kovin koristeellinen ja pröystäilevä, laatikkomainen pieni ja ahdas rakennellma, joka ei ainakaan vastannut meikäläisen käsitystä Jeesuksen haudasta. Jonotimme kuitenkin kuuliaisesti sen puoli tuntia päästäksemme käymään vuorollamme tuossa haudassa. Odotellessa saimme kuitenkin kuunnella mahtipontista ja kaunista urkumusiikkia joka ilmeisesti säesti jonkin edustavan kirkkokunnan messua viereisessä avoimessa salissa. Vuoromme tuli jossain vaiheessa ja meidät ohjattiin huolellisesti sisään ahtaaseen laatikkoon vain kuullaksemme 10 sekuntia myöhemmin, että meidän oli tultava jo ulos. Antikliimaksin multihuipentuman synnyttämä ärsytys oli melkoinen. Sisältäkin hauta oli kovin pröystäileä ja koristeellinen, eikä tuo kymmenen sekunnin aikaraja yhtään parantanut kokemusta. Keräännyimme kohtapuoliin kirkon ulkopuolella oleville portaille jossa otimme ryhmäkuvan ja huilitauon. Monien jalat olivat nyt jo aika väsyneet pitkähköstä ja hitaasta kävelystä. Tämä koski myös meikäläisen jalkoja. Päivä ei kuitenkaan ollut vielä päätöksessään.

Suuntasimme Pyhän haudan kirkolta kohti Länsimuuria, joka myös paremmin Itkumuurina tunnetaan. Melkein heti kirkolta lähdettyämme, näimme reissun ainoan Evankelis-Luterilaisen kirkon, ja sekin yllätykseksemme oli arabikristittyjen kirkko :o Itkumuurille ei ollut pitkä matka, vaikka sitä etsiessä vähän sompailtiinkin basaarikujilla. Eksytty ei kertaakaan vaan paikat löytyi melko helposti. Itkumuurille mentäessä yllätyin taas metallinpaljastimesta ja laukkujen läpivalaisusta, mutta sehän nyt toisaalta oli odotettavissa... Yleinen käytäntö ympäri Israelia, maan yleisen varautuneisuuden ja turvallisuustilanteen takia. Ja turvaksihan se on...

Itkumuuri oli vaikuttava näky ja todella helppo paikka päästä näkemään juutalaisten rukouskulttuuria hyvinkin läheltä. Miehille ja naisille oli rajattu omat rukousalueensa, ja muurin läheisyydessä tuli kaikkien pitää päähinettä tai suojata vaikka kädellä päälakensa :D Meidän ryhmän jäsenet olivat kukin tehneet omat rukuslappunsa, jätettäväksi muurin rakoon rukousen päätteeksi, kuten juutalaisillakin tapana on. Kävimme miesten kesken vähän sivummalla, eräässä sisätilassa jossa oli ilmeisesti paljon uskonnollista kirjallisuutta ja jossa myös monet rukoilivat ja lukivat Jumalan sanaa. Jotenkin itkumuurilla tuli hetkittäin tosi awkward ja turisti olo, kun ei selvästikään kuulunut sinne ja erottui mustavalkoiseen pukeutuneista juutalaisista kuin yö päivästä. Oli kuitenkin hieno kokemus. Jalat alkoivat jo huutaa hoosiannaa tässä vaiheessa, en todellakaan onnistunut valitsemaan parhaita mahdollisia kävelykenkiä reissuun... Kun kaikki olivat rukouksensa tehneet, annettiin ihmisille vapaus hajaantua turvaparinsa/porukalal omille teilleen, kun Kalliomoskeijaan menemisestä luovuttiin.

Nälkäkin alkoi jo kalvaa meikäläistä, sillä ei se pitaleipä ja banaani useampi tunti sitten syötynä kauaa lohduta isoa miestä. Onneksi Tuomas oli samoilla linjoilla ja lähdimmekin etsimään ruokaa, samalla kun suunnistaisimme ulos vanhastakaupungista. Melkein heti yhdet rappuset noustuamme osuimme alueelle jossa oli useita eri ruokapaikkoja, joista suurinpiirtein kävelimme lähimpään ja tilasimme. Tuomas söi kai muistaakseni schwarmaa?, muttei pitänyt siitä juurikaan. Itse nautiskelin falafeleistä pitaleivällä ja salaatilla. Falafelit yllättivät, lievällä mauttomuudellaan, mutta olivat silti jotenkin koukuttavan makuisia. Toisaalta, mikä uppopaistettu ei olisi hyvää? Tästä suuntasimme lähes oikopäätä kohti keskustaa, meikäläisen suuntavaiston johdattaessa meidän pienimuotoisen porukkamme suorinta tietä Jaffa-portille. Portilta menimme läheiselle ostoskadulle missä jakaannuimme hieman ja lähdimme Tuomaksen ja Reiskan kanssa kahville Jaffa-kadulle. Kahvin jälkeen menimme takaisin majapaikkaamme, jossa iltaruoka jo melkein odotti.

Meikäläisen loppuilta vierähtikin sitten yhteissessä olotilassa istuessa, kun ihmiset alkoivat kysellä jalkahieronnan ja niskahieronnan perään ja jonoa alkoi kertyä :P Oon edelleen äärimmäisen huvittunut mun hieronnan suosiosta, koska en koe olevani sen kummallisempi hieroja kun muutkaan. Onhan sitä toki mukavaa tehdä kun toiset tykkää :) Yö tuli ja niin kamalan muhkurainen tyynyni odotti sängylläni. Kirosin pari kertaa kunnes Zzzzz.

2.1.2013 Jerusalem - Wadi David - Kuollutmeri. Aurinkoinen sää ~24 astetta.

Tätä päivää oli odotettu :D Tänään mentäisiin katsomaan Daavidin lähteet ja uiskenelemaan kuolleessameressä! Bussitaksi oli tilattu jo edellisenä päivänä, joten se tuli noutamaan meidät suoraan meidän majapaikasta! Kuolleellemerelle ie aja oikeastaan kuin 25-30 minuuttai, mutta silloin jää länsirannan alueelle, joka ei ole suositeltavaa. Meidän matkanmme Ein Gendiin, vähän länsirannan ulkopuolella etelämpänä, kesti n. 50 minuuttia. Jerusalemista laskeutuminen kohti kuolluttamerta(-423 metriä merenpinnan alapuolella!) on melkoinen, kun korkeuseroa on melkein 1200 metriä.

Matkalla näimme beduiineja, aaseja, lampaita, kameleja ja komeita maisemia. Ajoimme myös ohi Qumranista, tunnetusta arkeologisesta löydöspaikasta, jonka suurinta löytöä kutsutaan kuolleenmeren kääröiksi. Oli joo tosi important sidenotefakta :D Jokatapauksessa, pääsimme perille Ein Gediin, Daavidin lähteille, rikottuamme kielimuurin kuljettajan kanssa joka ajoi vähän harhaan aluksi, mutta päästiinpähän perille kuitenkin!

Lähdimme seikkailemaan vuorien välissä olevaan laaksoon kohti lähteitä, kukin milläkin ryhmäkokoonpanolla ja omalla tahdillaan. Tarkoituksena oli rauhoittua ja lukea muutamia kohtia raamatusta samalla ja pohdiskella niitä, erämaan syleilyssä. Tätäkin rauhoittumista onnistui vallan tehokkaasti häiritsemään juuri meidän perään rämähtäneet laumat mölyäviä jenkkituristeja ja paikalliset ilmavoimat joiden hävittäjät lensivät vallan matalalla laakson yllä ajoittain.

Itse laakso oli vaikuttava ja seesteinen. Lämmintä riitti kun kallionseinämät hohkasivat lämpöä ja liikkumissuunta oli ylöspäin laakson muotojen takia. Laakson karut muodot höystettynä lähteistä  hiljalleen virtaavan veden ja pienen vehreyden kanssa teki niistä lyhyistä hiljaisista hetkistä lähes koskettavia. Vajaassa tunnissa kiersimme laaksoon tehdyn patikkalenkin jonka jälkeen palasimme reitin alkuun syömään eväitä. Pitaleipää siis! Mums. 

Saatuamme porukan kasaan, lähdettiin kävelemään läheisele yleiselle uimarannalle. Siis kuolleeseenmereen pulikoimaan! Itse ranta oli vähän karu ja en sitä ihan rannaksi oikeastaan kutsuisi, sillä oli se niin jyrkkä, kivinen ja kova rinne, että välillä piti katsoa askeleitaankin ihan kunnolla. Kelpasi kuitenkin meille, jotka emme koskaan olleet kuolleessameressä uineet. Jännitys tiivistyi kun ensimmäiset kahlasivat kivisessä rantavedessä kohti syvyyttä...

Ja kuin lattialle levälleen jätetyt legot sattuvat jalkapohjaan, niin myös polvisyvyydessä olleet isommat kivet, joille oli muodostunut terävistä suolakitestä suojakuori, joka ilomielin tuhoaisi jokaisen halukkaan jalat ja varpaat. Ai PRKL! Tietysti potkaisin itse ensimmäisenä niitä kiviä epähuomiossa ja sain pari mahtavaa haavaa oikean jalan varpaisiin :D Tästä oppineena jatkossa lilluin niiden kivien yli ennenkuin nousin vasta niiden jälkeen ylös :D  Ja kyllähän se suolavesi siinä avohaavassa vähän kirveli, muttei yhtään niin paljon kuin meitä oli varoitettu.
Ja se vesi oli suolaista! Suolapitoisuus on yli 30%, ja sitä meikäläisen huulelle meni pisara, joten pitihän sitä vähän maistaa... HYI.

Tosin jotkut tytöt joutuivat luovuttamaan aika pian, koska olivat sheivanneet juuri aamulla säärensä rantakuntoon. Ei tykännyt sääret suolavedestä ei.

Mutta kun pääsi pahimmista kivistä ohi ja syvempään, ei auvolla ollut vertaa! Aivan uskomaton tunne kun voit olla vedessä melkein missä asennossa tahansa, ja kellut siinä, kunhan painopiste on kohdallaan! Siis aivan mieletön tunne! Täydellinen vastapaino edellisen päivän rankalle kävelylle ja kipeille jaloille. Se pitää mennä vielä joskus uudestaan testaamaan!

Lähdimme jossain iltapäivällä takaisin Jerusalemiin ja majapaikkaamme. JA voi pojat kun mua väsytti. Torkuin bussissa melkein koko matkan Jerusalemiin. Oli tosi omituista, miten toisaalta niin kevyen päivän jälkeen saattoi olla niin poikki. Valitettavasti meikäläisen osa oli tänään olla ruokaryhmässä ja melkein heti takaisin päästyä, lähti ruokaryhmäläiset kauppaan hakemaan ruoka-aineita arabitorilta. Ruokaostoksilla oli hauskaa porukalla, vaikka meidän ruoka määräytyikin vähän ennalta edellisen päivän jämien takia, muttei se pahemmin haitannut. Ei olisi ainakaan liian haastavaa ruokaa tehtäväksi oudossa keittiössä. Se tosin vähän harmitti ettei ollut juuri muita mausteita kuin suola ja pippuri mutta pärjättiin ihan hyvin.

Illalla oli taas ihmisiä hierontajonossa, ja käytiin myöskin poikain kanssa kävelemässä illalla Jaffakadulla ja hakemassa Ben & Jerry's:iä mussutettavaksi majapaikkaan! Kaikin puolin mukava päivä jälleen kerran, ja sääkin oli suosinut meitä tähän asti. Väsymyksen määrä oli yli 9000 ja uni maistui huonosta tyynystä huolimatta.

* * *

Tällästä tänään ja sainpas kaksi päivää kerralla tuohon. Seuraavalla kerralla varmaan arkisempaa catch-uppia tiedossa tän matkakertomuksen vastapainoksi! Palataan taas!

Loppumusiikkina vähän rentouttavampaa Dubsteppiä!

Zeds Dead - Coffee Break